|
Alakylän aluetyö |
|
Ajatelmia AlakylältäViikko 35. Soi kunniaksi LuojanEino Heinola
Olemme saaneet taas elää yhden kauniin kesän, nähdä ja kokea Luojan uuden luomistyön kasvun ihmeessä ja nauttia kypsistä hedelmistä. Olemme saaneet nauttia kesän valosta ja lämmöstä. Hellettä on riittänyt ennätyksellisen paljon ja vedet olivat pitkään niin lämpimiä, että viluisimmatkin ovat voineet uida. Toivottavasti olemme voineet varastoida sitä hyvyyttä sielumme syvyyteen alkavaa syksyä ja uutta työjaksoa varten, niiden pilvisiin päiviin ja haasteisiin. Psalmin 103 kirjoittaja kehottaa meitä ylistämään Herraa siitä hyvästä, jota hän on meille tehnyt. " Ylistä Herraa minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään." Niin usein unohdamme vaikeuksien kohdatessa hyvät hetket ja Jumalan avun, joka monesti tulee läheistemme ja työtovereidemme kautta. Mutta muistetaan pysähtyä ammentamaan voimaa, toivoa ja luottamusta tulevaan Jumalan hyvyydestä, hänen täydellisestä sovituksestaan ja anteeksiannostaan silloinkin, kun epäonnistumme ja oma sisin sekä ympäristö tuntuu tuomitsevan meidät ihan aiheestakin. Tähänkin kesään on sisältynyt varmasti sekä iloa että surua, mutta saamme uskoa, että kaikki tulee Isän, Jumalan, kädestä ja hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä, vaikka se ei joka hetki siltä tunnukkaan. Itselläni on ollut reilun viiden kuukauden sisällä viidet hautajaiset, mutta niissäkin on ollut läsnä kiitollisuus eletystä, monella tavoin Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa sisätäneestä elämästä. Se antaa voimaa mukana olleille jatkaa eteenpäin. Monella on ollut rippijuhlia, häitä ja syntymäpäiviä sekä muita iloisia juhlia. Yhteiset talkoilla läpiviedyt hengelliset kesäjuhlat kuuluvat monen suomalisen kesän viettoon. Lappeenrannassa saimme osallistua Sanan Suvipäiviin talkoolaisina tai kuulijoina, monet molemmissa rooleissa. Nuo tilaisuudet ovat myös meille voimaa antavia "matkakeitaita". Virsirunoilija kiteyttää Luojan huolenpidon sanoilla: "Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taiatavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan?" Äärimmäiset sääilmiöt ovat koetelleet luontoa eri puolilla maailmaa. Niissäkin Jumala kohtaa meidät. Ukkosmyrskyssä voimme kohdata Jumalan majesteetisuuden ja kokea oman pienuutemme. Hetkessä voi maisema muutua totaalisesti ympärillämme eikä Luoja kysy luppaa viranomaisilta tai ympäristöministeriöltä. Tämän saman voin kokea myös noustessani korkealle näköalapaikalle katselemaan ympäröivää, avaraa, luontoa ja kuunnella sen ääniä, linnun viserrystä ja tuulen huminaa. Se on hyvin terveellinen kokemus. En olekaan enää maailman napa, vaan pieni ihminen osana suurta kokonaisuutta suuren Luojan kämmenellä ja sellaisena arvokas. Meillä nämä arvot menevät niin usein päinvastoin kuin pitäisi. Ensin olisi syytä kysyä Jumalan näkökulmaa ja etsiä sitä elämämme ratkaisuihin niin yksityisesti kuin koko yhteiskunnassa. Siitä seuraisi sitä hyvää meille kaikille, jolla Jumala tahtoisi siunata ja varjella elämäämme. "On täynnä lahjojasi kätesi, Jumala. Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta. Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat, suot toivon elääksemme ja hoivaat johdatat." Jumalan siunausta syksyysi! * * * Vanhat ajatelmat alkaen 48/2003 |
|